Ensimmäinen luukku
Tänään iloittiin siitä, että lunta
oli satanut vihdoinkin edes jonkin verran. Ulkoiltiin siis paljon ja luistelemaankin
päästiin läheisen järven jäälle, joten lukemaan ei ehditty ennen iltasatuaikaa.
Illalla ehdotin pojalleni lukemiseksi Gunilla Bergströmin kirjaa Mikko Mallikas
on kuningas, jonka hän oli itse kirjastosta valinnut. En muista, että
olisin itse kovinkaan paljon Mikko Mallikkaita pienenä lukenut ja tämä oli
yhdessä poikanikin kanssa varmaan ensimmäinen. Poikaani kiinnostaa aina kaikki
listat, mitä muita kirjoja sarjassa on ilmestynyt tai mitä muita kirjoja sama
kirjailija on kirjoittanut. Niimpä nytkin aluksi luimme listan muista Mikko
Mallikas –kirjoista kirjan alkulehdeltä. Listan kuultuaan poikani sanoi
haluavansa seuraavaksi lainata Mikko Mallikas rakentaa helikopterin. Tämähän
sopii. Pitää laittaa muistiin.
Mikko Mallikas on kuningas –kirja ei ehkä
kuitenkaan kovin paljon kolahtanut – ei minuun eikä poikaani.
Parhaimmillaan juttelemme kirjasta vaikka mitä, mutta nyt ei juttua juurikaan
syntynyt. Vaikka kyseessä olikin Mikon uni, oli aihepiiri jossain määrin synkkä
nälänhätineen ja vihaisine asukkaineen. Onneksi kuningas Mikko voitti
toiminnallaan kansansa puolelleen ja pullan avulla saatiin
nälänhätäkin kuriin. Bergströmin karun yksinkertaisesta kuvituksesta tykkään
kyllä kovasti. Ei ehkä sitä tyypillisintä kuvitusta, millaisista yleensä pidän,
mutta ainakin juuri näihin Mikko Mallikas –kirjoihin sopivaa.
”Unessa kaikki tapahtui oikeasti! Ja minä olin kuningas yöllä, ja minulla oli säkki, joka ei koskaan tyhjentynyt. Se oli hauskaa! En tiennyt, että sellainen on mahdollista”
”Unessa kaikki tapahtui oikeasti! Ja minä olin kuningas yöllä, ja minulla oli säkki, joka ei koskaan tyhjentynyt. Se oli hauskaa! En tiennyt, että sellainen on mahdollista”
(Gunilla Bergström: Mikko
Mallikas on kuningas)
Viisivuotiaani ei taida vielä
nähdä unia tai ei ainakaan muista niitä aamuisin kun tästä häneltä kysyin.
Mutta eiköhän hän pian jo huomaa, että unessa kaikki tosiaan on mahdollista.
Mikko Mallikkaan jälkeen poikani
halusi, että luetaan vielä toinen kirja. Sanoin, että voidaan lukea joku ihan
pieni vielä ja hän valitsikin omasta hyllystään yhden suosikeistaan eli Agneta
Svenssonin Paavon traktori. Ihan kiva kirja, jonka olen lukenut kymmeniä
kertoja. Poikani pitää traktoreista ja muista maatalouskoneista hyvin paljon,
eikä kovinkaan usein löydetä enää uusia, joita ei olisi jo joskus luettu. Tässä
kirjassa traktoreita on parikin erilaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti