Kuudes luukku

Tänään luettiin Garth Williamsin kirja Kapu Karvakorva, koira, jota ei kukaan määräillyt. Mainitsin kirjan blogissani 28.11.2013 ja nyt kun kirja luettiin, niin vähän ihmettelenkin, että se olisi jollakin tavalla kirja, jota ei kannattaisi lapselleen lukea. Vapaa kasvatusmalli ei mielestäni erityisesti kirjasta tule juuri esiin. Lukemani lehtijutun perusteella luulin kirjaa paljonkin radikaalimmaksi. Useinkin kuvakirjat ja lastenkirjat kertovat eläimistä, eikä niillä läheskään aina ole kokonaista perhettä tai sitä ei ainakaan kirjassa tuoda olennaisesti esiin. Ainoastaan Kapu itse mainitsi esittelynsä yhteydessä useammankin kerran, että ”minua ei kukaan määräile”. Ja tokihan se outoa on, että pieni poika siltä istumalta muuttaa juuri tapaamansa koiran luokse, mutta milloinkas kirjoissa nyt ei epäloogisuuksia tai kummallisuuksia tapahtuisi. En oikein saanut tästä kirjasta edes minkäänlaista aasinsiltaa siihen, että olisin jutellut poikani kanssa säännöistä tai siitä, miksi on tärkeää, että isin tai äidin antamat neuvot otetaan vakavasti.

Kapu-kirjan jälkeen jatkettiin vähän matkaa eilen aloittamaamme Heinähattu ja Vilttitossu-kirjaa, jossa tänään tavattiin mm. tonttu. Valot sammutettuamme poikani alkoikin kysellä minulta tontuista. Asuuko mummolan riihessä tonttu ja onko vanhassa saunassa joskus asunut tonttu? Sanoin, että tuskimpa niissä enää asuu, mutta on ehkä joskus saattanutkin asua. Poikamme tuntuu uskovan vielä ihan täysillä joulupukkiin ja tonttuihin ja toki saa niin kauan uskoakin kuin uskoo. Eiköhän se lähivuosina hoidossa tai koulussa paljastu kuitenkin. Meidän talossamme on todistetusti käynyt tonttu jo kolme kertaa. Hakemassa saunan kiukaan päältä niin äidin, isin kuin pojan omankin kirjeen (vauva ei vielä kirjoittanut…) ja kovasti hän on miettinyt, mistä se tonttu on meille sisään tullut…