Henkka maalla on ihanan kotoinen
kirja, jonka tapahtumat voisivat tapahtua ihan tässä meidän kulmillakin.
Asummehan ihan maalaistalon vieressä kuten Henkkakin ja useamman kerran
nuori-isäntä on kysynyt poikaani traktorin kyytiinkin. Vielä ei poikanen ole
uskaltautunut, vaikka mummolassa samaa hommaa on päässyt kyllä useinkin
tekemään. Joka kerta kun traktori tai puimuri pellolla pörrää, on poikanen
kuitenkin takuulla katselemassa jos vain kotona sattuu olemaan. Kotoisen
tarinan lisäksi Henkka maalla –kirjassa on myös ihanan aito kuvitus, joka
puhuttelee niin minua kuin poikaanikin. Juuri tähän kirjaan kuvitus valokuvin
istuu kuin nakutettu, enkä osaisi sitä muunlaisena edes kuvitella.
Aatu ja sininen traktori –kirja on
myös omalla tavallaan hieno kirja ja siinäkin valokuvitus tukee tarinaa
hienosti. Paitsi maatilan töihin liittyen, olemme saaneet tästä kirjasta
poikasen kanssa hyviä keskustelunavauksia myös siihen, että ihmiset vanhenevat
ja aikanaan kuolevat, kuten kirjassa oli Aatun isovanhempien rengille
tapahtunut. Kysymykset kuolemasta kun nousevat aina silloin tällöin poikasen
mietteisiin.
Luulenpa, että näihin kahteen
kirjaan tullaan palaamaan vielä pitkän aikaa aina silloin tällöin. Taas kun kevään peltotyöt alkavat, niin poikanen kiinnostuu entistä
enemmän traktorihommista. Talven ajan ajatukset ovatkin olleet lähes yksinomaan
jääkiekossa ja kaikenlaiset jääkiekkokirjat ja –lehdet osataan jo lähes ulkoa.
Niin äiti kuin poikanenkin – isistä puhumattakaan. Ja myös taaperoikään ehtinyt
vauvamme hytkyy jo innoissaan lätkämusan tahdissa. En ihmettelisi, mikäli hänen
toinen sanansa heti äidin jälkeen olisi ilmaveivi.