Loput luukut, 22., 23. ja 24. luukku

Loput luukut tulevat tässä. Yhteen niputettuna. Niin paljon touhua on riittänyt joulunaluspäivinä, että on ollut täysi mahdottomuus kirjata mitään ylös. Aika tyytyväinen pitää kuitenkin itseensä olla - melkein joka päivä pysyin aikataulussa näiden joulukuun kirjoitusten suhteen. Nyt palaan takaisin normaaliin päiväjärjestykseen ja tekstejä tulee yksi tai kaksi viikossa... miten nyt sattuu ehtimään ja mitä kaikkea luetaankin!

Tässä viime päivien luetut kirjat:

Mummolamatkalle mukaan otettiin sekä Eve Tharletin Leon joulu että Vicki Wongin ja Michael C. Murphyn (Meomi) Oktonautit ja suuri aaveriutta. Oktonautit on yksi poikasen lemppariohjelma tv:ssä ja olikin iloinen yllätys että sellainen löytyi kirjana myös kirjastosta jokin aika sitten. Leon joulu on jollain tavalla kantaaottava kirja tai ainakin minä sen sellaisena näin. Jossain mielessä synkkä ja hyvin tähänkin aikaan sopiva, vaikka kirja on ilmestynyt jo vuonna 1990. Kirjassa joulupukin apulainen Leo rakentelee lapsille leluja ja tavaroita joululahjoiksi ja vaikka koskaan aiemmin ei olekaan käynyt niin, että Leo olisi töidensä kanssa myöhässä, niin tällä kertaa niin tapahtuu. Leo on väsynyt, masentunut ja turhautunut jopa niin paljon, että tarvittavien materiaalien loppuessa, hän käy läheisessä kaupungissa varastamassa viiksikarvoja ja partakarvoja kaupungin asukkailta. Tarkoitus on toki hyvä, mutta keinot väärät. Tämän kohdan perusteella odotinkin kirjassa tulevan vielä jotain kauheampaa, mutta onneksi loppu on kuitenkin jotakuinkin onnellinen. Leo pääsee vihdoin joulun jälkeen nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaan vuoteen. Tätä kirjaa voisin suositella ainakin kaikille sellaisille, joiden on töissään vaikea sanoa EI, ja jotka meinaavat väsähtää töiden paljouteen. Toivottavasti Leollekin palkataan reipas apulainen seuraavaksi vuodeksi, jotta samanlainen uupumus ei pääse häntä enää seuraavana vuonna yllättämään.

Oktonautit ja suuri aaveriutta -kirja on taattua oktonauttikamaa heille, ketkä ovat tv:stä niitä katselleet ja kaavakin on ihan sama kuin tv:ssä. Oktonautit kohtaavat jonkin ongelman, jonka he ratkaisevat ja kaikki päättyy hyvin ja onnellisesti. Kuvitus kirjassa on myös hienon värikäs ja raikas ja vaikka kirja nyt ei mitenkään erityisesti lastenkirjallisuuskenttää mullistakaan, on se varsin mukava ajanviete- ja iltasatukirja viisivuotiaalle. Toisaalta Oktonautit ovat myös opettavaisia. Minä ja poikanen olemme oppineet sieltä ainakin sen, että maailman suurin kala on Valashai ja se on bussin kokoinen. Ei ihan vähäpätöinen tieto tuokaan!

Amy Krouse Rosenthalin kirjoittama ja Jen Coracen kuvittama Hemmo Herne oli hauska. Vaikka tarina on lyhyt ja kuvat yksinkertaisia, niin kirja oli ihana niin äidin kuin pojankin mielestä. Luettiin se samana päivänä kahteen kertaan. Pojan toiveesta. Meidän perheeseen kirja sopi kuin tilauksesta, koska viime aikoina poikasella on ollut syömisen kanssa vähän ongelmia samaan tapaan kuin Hemmolla. Ja kirjassa juttu on käännetty hauskasti päälaelleen. Hemmo ei halua syödä ruokaansa eli karkkeja, mutta ellei syö, ei voi saada jälkiruokaakaan. Ja mitäs tuo jälkiruoka sitten onkaan...

Sally Grindleyn ja Jo Brownin Nalle-etsivät -sarja ei ole ollut meille tuttu aiemmin, mutta nyt luettiin siitä kirja Kummitusjuna. Hauskaa, että "dekkareita" on myös kuvakirjoina ja vaikka tarinassa nyt ei huimia juonenkäänteitä ehdi ollakaan, niin mukava tuttavuus kuitenkin. Meillä on kirjastosta lainattuna myös toinen osa tähän. Varmaan luetaan pikapuoliin sekin.

Peppi Pitkätossu -kirja saatiin myös loppuun. Olen iloisesti yllättynyt, että poikasen mielenkiinto jaksaa pysyä vireillä, vaikka luetaan jo melko pitkiäkin kirjoja ja lukeminen kestää useita päiviä (ehkä jopa viikkoja välillä...). Se monipuolistaa paljon kirjavalikoimaa ja kuvakirjojen lisäksi yleensä nykyisin lainaankin vähintään yhden pidemmän kirjan. Viime aikoina ne ovat olleet Risto Räppääjiä, Heinähattuja ja Vilttitossuja sekä nyt ihan viimeisimpänä näitä Peppi Pitkätossuja. Pikapuoliin täytyy tarjota poikaselle myös Pekka Töpöhäntiä. Niistä tykkäsin pienenä itse kovasti. Taisin lukea niitä kyllä vasta sitten kun itse jo osasin lukea.

Saatettiin me näinä joulunaluspäivinä muutakin lukea, mutta nämä nyt jäivät päällimmäisenä mieleen. Oikein hyvää joulua ihan jokaiselle!