Tänään leivottiin mm. pipareita. Siihen teemaan sopi hyvin tämän illan iltasatukirjakin eli Richard Scarryn Kaikkein paras joulukirja. Scarryt ovat ehdottomia kestosuosikkeja ja tuttuja sekä minun että mieheni lapsuudesta. Poikakin pitää Scarryistä valtavasti, niin kirjoina kuin liikkuvana kuvanakin katseltuna. Aina niistä löytää jotain uutta. Ja jos ei muuta, niin sivuilta voi ainakin yrittää bongata missä Luru Lude piileskelee. Oikeastaan ainoa seikka, joka minua Scarryissä häiritsee, on nimien vaihtelu suomentajasta riippuen. Usein kuitenkin kutsumme hahmoja sillä omaan suuhun tutuimmalla nimellä, vaikka kirjassa olisikin käytetty jotain toista.
Kaikkein parhaimman joulukirjan jälkeen luimme taas vähän matkaa Peppi Pitkätossua, ja sitten saikin uni jo tulla...
Blogin nimenä on 5-vuotiaan poikani lausahdus siitä, kumman toivoisi hänelle useammin lukevan, isin vai äidin. Paljon lukee isäkin, mutta ehkä jo ammattinsa puolesta kirjastossa työskentelevälle äidille lukeminen on luontevampaa. Äidin, isän ja viisivuotiaan lisäksi perheeseen kuuluu keväällä 2013 syntynyt vauva, jolle myös jo jotain luetaan – ja loruillaan mennen tullen, ainakin se äiti. Blogiin on tarkoitus raapustella lukemiseen liittyviä ajatuksia erityisesti lastenkirjoista.
10.12.2013
Kymmenes luukku
Tunnisteet:
iltasatu,
Kaikkein paras joulukirja,
Peppi Pitkätossu,
Richard Scarry,
suomentaja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti