Voihan kiirepäivä!
Eilen illalla en sitten millään ehtinytjaksanut kirjoittaa ja tänään on ollut kiirepäivä muuten. Pikkuneito päätti nukkua vain yhdet päikät iltapäivällä (toivottavasti ei tule vielä tavaksi...), eikä siis poikasen kerho-aikaan, joten koneelle en ole aiemmin ehtinyt istahtaa. Lisäksi on ollut joulukorttien kirjoitusta, eläinlääkäriä sun muuta... mutta nyt!
Eilen luettiin loppuun Richard Scarryn Kaikkein paras joulukirja ja pari tarinaa siitä vielä uudelleenkin. Nehän ei lukemalla kulu miksikään. Onneksi. Jatkettiin myös sekä Heinähattua ja Vilttitossua että Peppi Pitkätossu-kirjaa. Kesken Pepin lukemisen poikanen sitten nukahtikin. Suloista. Yritin tarkoituksella kuulostaa vähän unettavalta kun huomasin, että poikanen on niin uupunut, että enää vaivoin sai pidettyä silmiään auki ja pian uni jo tulikin. Poikanen aika harvoin enää nukahtaa satuun vaan sadun jälkeen vähän jutellaan ja sammutellaan valot, mutta joskus sentään ja silloin on kyllä tosi väsy.
Vielä muutaman päivän nämä melko lailla itseään toistavat kirjoitukset jatkuvat, mutta kohtapuoliin saadaan ainakin Peppi-kirja loppuun. Heinähattua ja Vilttitossua on vielä jäljellä. Vielä ei olla saatu ruokavaras-tonttua kiinni tai kuka siellä kellarissa varkaissa sitten käykään...
Itse en ole ehtinyt lastenkirjojen lisäksi viime aikoina juuri muuta lueskella kuin joulukirjoja ja niistä ihanuuksista koitan saada jonkun jutun aikaiseksi pikapuoliin. Kaikenlaiset joulukirjat toimivat minulla vähän samaan tapaan kuin puutarhakirjat, joista aiemmin kirjoitin. Vaikka ei mitään konkreettisia ohjeita monista löytyisikään, niin erityisesti ihanien kuvien takia niitä vaan on pakko kantaa kirjastosta kotiin vuosi toisensa jälkeen ja uppoutua siihen tunnelmaan, joka niistä huokuu. Paitsi näiden joulukirjojen kohdalla, sabotoin usein myös muulloin kirjaston henkilökunnan kokoamia kirjanäyttelyjä ja lainaan itselleni useammankin. Onneksi pöytä oli katettu runsaalla määrällä kirjaherkkuja, joten ainakin tällä kertaa muillekin riitti jotain. Mutta niinhän se on: nopeat syövät hitaat. Ensi jouluna sitten...
Blogin nimenä on 5-vuotiaan poikani lausahdus siitä, kumman toivoisi hänelle useammin lukevan, isin vai äidin. Paljon lukee isäkin, mutta ehkä jo ammattinsa puolesta kirjastossa työskentelevälle äidille lukeminen on luontevampaa. Äidin, isän ja viisivuotiaan lisäksi perheeseen kuuluu keväällä 2013 syntynyt vauva, jolle myös jo jotain luetaan – ja loruillaan mennen tullen, ainakin se äiti. Blogiin on tarkoitus raapustella lukemiseen liittyviä ajatuksia erityisesti lastenkirjoista.
13.12.2013
Kahdestoista luukku
Tunnisteet:
Heinähattu ja Vilttitossu,
iltasatu,
joulukirjat,
Kaikkein paras joulukirja,
kirjanäyttelyt,
kuvitus,
lastenkirjat,
Peppi Pitkätossu,
Richard Scarry,
tunnelma
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti