Kolmas luukku

Tänään isi luki poikaselle Tammen kultaiset kirjat –sarjassa ilmestyneen Richard Scarryn Kani Kuriton. En ollut kuulemassa miten tähän kirjaan päädyttiin ja herättikö se kysymyksiä ja ajatuksia, mutta mielestäni tällä ja muilla samantyyppisillä kirjoilla on tärkeitä tehtäviä lastenkirjallisuudessa. Varmasti pieneen ja vilkkaaseen kaniin on helppo samaistua ja asioita miettiä paitsi kanin itsensä näkökulmasta niin myös kanin äidin.

”Kyllä äitikin tykkää pienestä kurittomasta Kanistaan!” (Richard Scarry: Kani Kuriton)

Niin tämäkin äiti. Tykkää!

Toisen iltasatukirjan luki äiti ja tällä kertaa valittiin Ritva Toivolan kirjoittama ja Karoliina Pertamon aivan mielettömän hienosti kuvittama Hilpeä mäenlasku. Kirjassa Vilkka-koira, Omppu-marsu, Piippo-orava ja Kinuski-kissa viettävät vauhdikkaan päivän mäessä.

”Kun aurinko alkoi laskea, kaverukset huomasivat, että niillä oli hirmuinen nälkä, ja silloin ne lähtivät Vilkan kotiin. Hilpeän mäenlaskun jälkeen niille kaikille maistuivat pikkuleivät ja kuuma mehu.”

(Toivola & Pertamo: Hilpeä mäenlasku)

Tässä kohtaa, viimeisellä sivulla, kuulin poikani sanovan: ”äiti kato, mun silmät menee väkisin kiinni, mutta mä kuulen kyllä”. Ja niin ne menivät. Ja kohta kuului enää tasainen pieni tuhina. Kirja teki tehtävänsä…