Flunssaa pukkaa. Olin eilen iltasadun jälkeen niin väsyksissä, että siirsin suosiolla joulukalenterini päivityksen tähän aamuun. Hörpin vaan kupillisen teetä ja katselin telkkaria vähän aikaa. Vieläkin on kovasti tukkoinen olo, eikä tilannetta tietysti yhtään paranna se, että pikkuisemme on myös kovasti nuhanenäinen, eikä oikein pysty imemään yöllä tuttia vaan vaatii maitohörppyä vähän väliä.
Mutta niin. Välipalan ja iltapalan aikaa luin taas pari mielenkiintoista tarinaa Satu Reinikaisen kirjasta Ihme joulu. Ensimmäinen kertoi tarinan kauniin joululaulun, Jouluyö Juhlayö, synnystä. Tarinan tiesin pääpiirteittäin etukäteen, mutta tässä oli vielä sellaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita en muistanut. Poikakin innostui tarinasta niin, että sain laulaa kyseisen laulun monen monta kertaa (ne kohdat, jotka ulkoa muistin...) ja isillekin kerrottiin ainakin se kohta, jossa hiiret ovat käyneet nakertamassa urkujen palkeet rikki. Toisessa tarinassa Joulupukki kertoo oikeasta joulusta. Valitsin sen, koska tarina alkaa: "Kettu hiipi talvisessa metsässä...". Poikanen on yleensä helppo saada innostumaan tarinoista, jotka kertovat metsän eläimistä. Niin tälläkin kertaa.
Poikanen oli ilahtunut edellispäivän iltasadusta niin kovasti, että halusi lukea saman kirjan taas tänäänkin. Sehän sopi. Itsestänikin kirja Satu Kukkameri ja lumen ihme on kerrassaan ihastuttava. Toisena kirjana luettiin Timo Parvelan Anna ja Antti ei saa!, joka kyllä tuo kovasti lohtua lapsiperhekaaokseen. Ellei teemat olisi hyvin tavallisia yleisesti (eikä vain meillä), niin tuskinpa niistä kirjaa tehtäisiin. Nyt vaan pitää tsempata itsekin sitä, että pystyisin suhtautumaan asioihin yhtä löysin rantein ja ymmärtäväisesti kuin Annan ja Antin isi ja äiti.
"Miksi me emme saa itse päättää kaikista asioista?" kysyi Antti.
"Koska te olette lapsia ja me olemme aikuisia", vastasi isä.
" Miksi te sanotte aina kaikkeen: "Ei saa?" kysyi Anna.
" Koska te olette meille kaikista tärkeintä maailmassa" vastasi isä.
(Parvela: Anna ja Antti ei saa!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti