12.2.2014

Ihanuus – La Luna

Viime aikoina sekä minua että poikaani on ilahduttanut kirjastosta käsiimme tarttunut kirja La Luna. Nappasin sen mukaani erityisesti kuvituksen vuoksi ja juuri se minua erityisesti kirjassa kiehtookin. Poikani on kuitenkin ihastunut myös kirjan tarinaan. Kirja on lyhyt, mutta tosiaan valloittava. Se kertoo pienestä pojasta, joka pääsee ensimmäistä kertaa isänsä ja isoisänsä kanssa näiden töihin, eikä mihin tahansa töihin vaan siivoamaan kuuta. Kyllä. Ja sinne he matkaavat veneellään, jonka nimi on La Luna.

Tarina on alkujaan Disneyn lyhytelokuva ja alkuperäisen tarinan on kirjoittanut Enrico Casarosa. Kirjaksi tuon tarinan on muokannut Kiki Thorpe. Tuota lyhytelokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta se näyttää löytyvän You Tubesta, joten pitääkin katsoa se poikasen kanssa joku päivä. Kirjan ulkoasu on Winnie Hon tekosia ja kuvitus kyllä niin kertakaikkisen upeaa, ettei voi kuin huokailla kirjaa lukiessa. Erityisesti tuo pikkupoika on niin lumoavan herttainen, etten ole monessakaan kirjassa niin suloista pikkutyyppiä nähnyt. Värisävyt kirjassa ovat myös erityisen kauniit, syvän keltaista ja sinistä. Kaunista!

”He ristivät kädet rinnalleen ja ryhtyivät odottamaan. Poikakin risti kädet rinnalleen ja ryhtyi odottamaan. Lopulta veden pinta alkoi kimmeltää ja täysikuu nousi meren ylle. Poika ei ollut koskaan nähnyt niin suurta, pyöreää ja kirkasta kuuta.”

                                                                                       (Enrico Casarosa: La Luna)
 

 

3.2.2014

Velhovaarin tarinoita

Minua aina ilahduttaa kun ilmestyy uusia kotimaisten tekijöiden lastenkirjoja. Ulkomaista tuotantoa mitenkään väheksymättä, kotimaiset kirjat tuntuvat olevan usein lähempänä meidän elämäämme. Niin minun kuin poikani.

Nyt olemme lukeneet järvenpääläisen pariskunnan Hanna ja Antti Kallion yhdessä tekemää kirjasarjaa Velhovaarista. Tähän mennessä kirjoja on ilmestynyt kolme ja ainakin neljäs kirja on vielä tulossa, sillä velhoeliksiiristä puuttuu vielä yksi ainesosa. Jokaisessa kirjassa nimittäin etsitään yhtä velhoeliksiirin tärkeää ainesosaa. Kohta velhoeliksiiri on lopussa, mutta onneksi olemme jo löytäneet tupsun joulupukin partaa, kultahipun sekä Taikahiippa –sienen. Hanna Kallion tarina on juuri sellainen koukuttava että haluaa lukea tarinaa aina eteenpäin ja nähdä mitä sitten tapahtuu. Tykkään myös siitä, että kirjassa on hienosti yhdistetty oikeat asiat, paikat ja tapahtumat sekä taikamaailma. Antti Kallion kuvituksesta en ehkä muuten tykkäisi, mutta tähän tarinaan se istuu kuin nakutettu. Ja poika tykkää kyllä. Kivaa on se, että sivuilta löytää aina jotain uutta ja tarinan oheen on liitetty Velhovaarin tietolaatikoita, joista oppii uusia asioita. Minun poikani tykkää erityisesti siitä, että kysyn näitä asioita ensin häneltä ja vasta sitten luen vastauksen, mikäli hän ei sitä tiedä.

Kivaa kirjoissa on myös se, että niissä kierretään ympäri Suomea ja yhdessä osassa olikin tapahtumapaikkana meille varsin tutut Tuusulanjärven maisemat. Myös seuraavaa osaa jäämme odottamaan innolla sillä Velhoeliksiiriin tarvitaan vielä Suurkuhan suomu. Odotettavissa on siis luultavasti kalastusta jossain päin Suomea. Koska kalastus on yksi harrastuksistamme ja Kuha yksi poikani lempikaloista, on kirjasarjan seuraavakin osa takuulla hieno lukemiskokemus.

Velhovaari-sarjan osat:




Sekä vielä ilmestymättä: Velhovaari ja suurkuhan suomu (?)