Isänpäivän aikaan kotikirjastoomme
oli koottu näyttely isä-aiheisista lastenkirjoista ja meille tuosta näyttelystä
mukaan tarttui Stefan Castan kirjoittama ja Mimmi Tollerup Grkovicin kuvittama Isän kanssa ongella. Stefan Castaan olemme tutustuneet aiemmin luettuamme pari Mustikka-jengi -kirjaa. Tämä kirja oli sekä
minusta että poikasesta tosi mukava ja ihan kuin meille nakutettu. Kalastus kun
on yksi yhteisistä harrastuksistamme. Kesällä ongimme, uistelemme ja
heittelemme virveliä ja talvella käymme pilkillä sekä joskus papan kanssa
talviverkoilla. Pilkkimisestä innostuimme viime talvena kun muutimme mukavan
vesistön lähelle ja ihmeen kauan ja usein viisivuotiaammekin siellä jaksoi
istuskella, vaikka saalis usein jäikin laihanlaiseksi. Kirjan tarina voisi
hyvin kuvata meidän kalaretkiämme ja kirjaa lukiessa melkein pystyi
kuvittelemaan itsensä samaan ympäristöön.
Toinen varsin ihana, vaikkakin
hyvin erilainen kuin tuo kalaretki-kirja, on Giles Andreaenin kirjoittama ja
Clara Vullaimyn kuvittama Muista rakastaa
pikkuinen. Se on runomuotoon kirjoitettu tarina siitä, kuinka päivisin
hyvin kiireinen isä ehtii vasta illalla pysähtyä poikansa vuoteen viereen ja
jutella tärkeistä asioista, vaikka uskookin poikasensa jo nukkuvan. Se on
luettu meillä jo monen monta kertaa sekä isän että äidin toimesta. Ja vaikka
poikamme usein pitääkin kirjoista, joissa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita,
niin tästä kirjasta hän tykkää, vaikka kyseisiä aiheita ei siinä olekaan. Myös
kuvitus on äärimmäisen kaunis ja hienosti tarinaan sopiva. Voisin hyvin kuvitella
itseni asumassa tuon ihanan kettuperheen kodissa, varsinkin kun tässäkin
perheessä on pieni poika ja ainakin vaatetuksesta päätellen tyttövauva. Kaiken
lisäksi kirjassa on niin tärkeitä ajatuksia, että ei voi kuin ihastella, miten
opettavuus on tähänkin kirjaan hienosti ujutettu.
”Ja kun toisinaan joudun torumaan, älä hyvää tuultasi
hukkaa. Teen sen rakkaudesta, sanoi Iso ja sipoi otsalle valuvaa tukkaa”
”Elämässä voi itsensä satuttaa, niin kaikille käy – tiedän sen.
Monin tavoin saamme oppia, kulta, kasvaa kolhuista viisastuen.”
”Se on varma tie olla onnellinen ja ainoa tapa olla vapaa.
Usko itseesi aina, usko unelmiin, ole se mikä olet, oma itsesi tapaa.”
Varsinkin tämä viimeinen kohta oli
mielestäni niin hieno. Juteltiinkin pojan kanssa siitä, että olisi tärkeää,
että hän löytäisi ihan oman juttunsa elämässä. Jonkun sellaisen, jota hän
haluaisi tehdä. Olipa se sitten harrastus tai työ, kunhan se on mielekästä ja
tuottaa iloa ja onnellisuutta. Mitään sen tärkeämpää ei elämässä sitten
olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti